4. marraskuuta 2012

tutkiva katse


niin siinä kävisi

 

levoton pää kaipaa suuntiin ja poistuu täältä

on ollut virkistävää tämä koulu + työ -yhdistelmä. tanssinopettajana toimiminen on ollut yllättävän rankkaa, mutta palkitsevaa.

parasta on, kun näkee oppilaiden kehittyvän. olen yllättävän elementissäni sekä tulen kovin onnelliseksi, kun saan opettaa, jakaa, rohkaista ja kannustaa.

tanssijan töitä ja esiintymistä ei kuitenkaan tanssinopettajan hommat voita.

(vihaan graffiteja, miksi/onko pakko värjätä kaikki autiot ja hylätyt paikat niillä)

tyhjät viikonloput on PARASTA
aikaa olla, olla olematta, nähdä kavereita, kiertää kaikki tampereen kirpparit, nukkua liikaa eikä ole mitään mitä pitäisi suorittamalla suorittaa,
 paitsi _ehkä_ pestä hampaat ja keittää kahvia.

onneksi olen löytänyt toisen nörtin rinnalleni.


viini on vähän liiankin hyvää.


tykkään käydä ulkona, mutta jokin mättää ja pahasti.

en pidä siitä, kuinka ihmiset käyttäytyvät baarissa, humalassa, you name it.

vihaan, VIHAAN, kun tuntematon ihminen koskee tai tulee liian lähelle kysymättä.

tulee hetkiä, kun happi loppuu ja ahdistus iskee - ihmiset ovat todella ahdistelevia, epäkunnioittavia sekä päällekäyviä.

olo on usein kuin esineellä, jota saa arvostella ja kosketella. raivostuttavinta on suhtautuminen, kuinka torjuminen tai kieltäytyminen on kuulemma ilkeää sekä ylpeää.

rrggghdfsajfhqwi847! olen päättänyt antaa opetuksen, kun joku rikkoo koskemattomuuden rajoja.

miksi minä olen aina se, jonka täytyy lähteä baarista? miksi ei koskaan saa olla rauhassa?

-------

 
tunnen sen muutoksen vatsassa.        


kehosta irtautuminen


tämä kappale täällä on rieponut ja repinyt liian pitkään.
toisaalta kasannut ja korjannut.


 loppuuko tämä tähän vai onko vielä jotain?