31. toukokuuta 2015

Jatkokertomus




Nämä kadut ovat alkaneet tuntua rakkailta.



On kerennyt tapahtumaan niin paljon, etten ole päässyt tänne saakka, saati kirjautumaan sisälle virtuaalimaailmaan.


Olen levinnyt suuntiin, painanut pään, vältellyt laukaisevia tekijöitä.


ajattelen liian usein sinun vievän minut ranskaan, turvaan tai uuteen kaupunkiin, jossa mikään ei muistuta ensimmäisinä viikkoina mistään.


hiljaisuutta, joka puhuu. kuljen huoneissa, krooninen kipu pysyy kuin liimattu.


Suunnittelen ostavani huoneen täyteen vaaleanpunaisia ilmapalloja, ottavani kuvan, jonka näin unessa enkä voisi olla kertomatta mistä on kyse ja mistä se on peräisin.


Nautin pelkästä soittamattomasta puhelusta sinulle, kun olet jo tulossa ja tiedät mistä on kyse.


Pesukoneessa on aina märkiä pyykkejä, jotka keräsin maasta juuri ennenkuin alkoi sataa.


Ei ole koskaan ollut kyse muiden suhtautumisesta vain suhtautumisesta itseen sekä muihin.


Vaadinko liikaa itseltä vai muilta?


osta multaa, pyydä anteeksi, lue 5. luku loppuun

tehty, tehty
tehty


kokoa turhat tavarat, etsi kaupungista turvapaikat, jää kun pitäisi lähteä

tehty
      kesken
tehty


juhli, syö, nuku

en
harvoin
liian vähän


kausiluontoisia painajaisia, muovipakattuja elintarvikkeita, suunnitelmien mukaista

toistuvasti
liikaa
                    ei koskaan


olen löytänyt musiikin, nimennyt osat, valinnut paikan


tullut sisältä ulos, kysynyt turhia

minusta on poistettu kysymyksiä, jäänyt vain kasa vastauksia.


minulla on uusi lempiasia: pannacotta.

enemmän aikaa, mahdollisuuksia
vähän rahaa ja ruokaa

SE ON VIIMEIN MINUN.


olen kuvannut, kuvannut ja kuvannut.


Ihana vastavalmistunut Henriikka.


kuunnellut the jesus and mary chainia ja editoinut pimeässä huoneessa hääkuvia.


kuvannut ja tanssinut musiikkivideossa


kiertänyt sinun kanssa museoissa.


istunut puistoissa, omassa puutarhassa
juonut liikaa limsaa, ollut vastaamatta puhelimeen



kävellyt teidän kanssa ympäri helsinkiä.


Ja sinun matka, 


yh, koskettavan kaunista. Yonasta tulee meidän uusi kaveri!



Oli kesän ensimmäinen aamuyö.


Ei se ole lukko.
Ei suuruudenhulluus.


se on jokin, mikä muodostuu vasta kynnyksellä kun tahtoisi sanoa jotain, mutta ei sano.


Valinta olla puhumatta, pyörivistä sanoista todellista verta kiertäville korville


Vältän sitä,
mitä saa kaupasta litroja, minä viikonpäivänä tahansa


pientä, lyhyellä aikavälillä suurta


Omakuvia.

Siksi, koska kaikki on ollut yhtä omakuvaa.


Kuvia,
jotka kuuluvat terapiasuunnitelmaan.


kaikki eivät pidä tästä suunnitelmasta.


Ymmärrän, kun ei tiedä mitä odottaa. Ja se pettymys, joka paiskautuu päin kasvoja, kun tajuaa olleensa väärässä, jokaisen eletyn tuntinsa.
(onko tähän olemassa palkintoa?)


pian nivelet pysyy kuopissa, normaaleissa olosuhteissa ei pelota, kesä tuntuu kesältä, iho omalta, on totta, että moni rakastaa sinua sydämensä pohjasta.


Täällä tapahtuu liikaa.

liikaa
liikaa liikaa liikaa
liikaa     liikaa liikaa  
liikaa
liikaa

eikä mikään ole tai ollut minun aloittamaa.

Kolmen genren musiikkia, kuusi laatua jogurttia, neljä hyllyä viinejä


Kolme ammattia, kahdeksan kotia, tuntematon määrä hukattuja tunteja


Kaikki suoristuu ja näyttää uudelta. Suomennettuna: vieraalta.

Miten se kuuluisi ottaa vastaan?

pelolla, hallitsemattomana elämänä.


tai mitä jos tämä on se tyhjä paperi, mistä yksi osa minusta on puhunut puhunut puhunut puhunut vuosia vuosia teoksia, tarinoita.


mitä jos?

Oli jo aikakin, olen 23, krooninen migreeni, keuhkoahtauma, jokapäiväisen elämän ylösalaisin kääntävä vika kaulan yläpuolella.

Olen ansainnut jotain hyvää. Jotain, johon voi ensimmäistä kertaa piirtää jotain.

Tiedätkö, siirtyä kesävaatteisiin, tuntea luissa ja ytimissä kaikki se rakkaus, mitä minulle annetaan ja on annettu jatkuvasti.


Minulla on sitä, mitä olen koskaan voinut toivoa.


Olen puhunut,
voittanut pitkän 10 vuoden taistelun.

En koskaan kuvitellut tulevani tähän, näin, vielä näin paljon jäljellä.


kaikki voi alkaa.                                              kesä tulla.



Jatkokertomus,


 sitä kaikki tulee olemaan tästä eteenpäin.






16 kommenttia:

  1. niin upeaa tekstiä. olet uskomaton ♥

    VastaaPoista
  2. Vau mitä kuvia ja tekstiä! Oot tosi hyvä!

    VastaaPoista
  3. Kaunista kauniista. Että osaat yllättää, nyt. sanasi <3

    VastaaPoista
  4. uskomattoman ihania ovat sanasi
    surua, kaipuuta
    mutta myös toivoa
    paremmasta huomisesta

    seikkailumieltä
    (olisipa minullakin)
    ja kuvat, oih, niin upeat!
    helsinki on niin kaunis
    kuten olet sinäkin

    jatka samaan malliin
    haluan sinulle pelkkää hyvää

    pärjäile ihanuus
    vietä unohtumaton kesä
    xoxo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!!
      kuinka koskettavaa

      kiitos tuhannesti,
      vietä unohtumaton kesä <3

      Poista

don't ask me about wellness